Menu

mart

About mart

Posts by :

Tiedekulman lavalla: monimutkaisten potilaspolkujen johtaminen

1716391906876

”Terveydenhuollosta ja hoitoon pääsystä puhutaan julkisuudessa lähes päivittäin. On sekä potilaan että koko hoitojärjestelmän kannalta tärkeää, että ihminen saa tarvitsemansa hoidon oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Märt Vesinurm pyrkii ymmärtämään ja mallintamaan erityisen monimutkaisia potilaspolkuja.”

Sain hiljattain tilaisuuden esitellä tutkimustani monimutkaisten potilaspolkujen johtamisesta ja mallintamisesta sekä jakaa ajatuksiani Suomen terveydenhuoltojärjestelmän tulevaisuudesta.

Haluan kiittää lämpimästi kaikkia osallistujia ja järjestäjiä, Suomen Ekonomeja sekä KAUTE-säätiötä, tästä inspiroivasta ja informatiivisesta päivästä!

Oli hienoa kuulla osallistujien omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä terveydenhuollon viidakoista. Uskon, että yhdessä voimme luoda entistä paremman ja tehokkaamman järjestelmän kaikille suomalaisille.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmän tulevaisuus vaatii jatkuvaa innovointia ja uusia lähestymistapoja. Ennen kaikkea uskon, että meidän on potilasprosessien johtamisessa tulevaisuudessa keskityttävä yhä enemmän siihen, miten voimme tukea potilaita ja heidän läheisiään oman prosessinsa johtamisessa. Teknologian kehittyminen, datan hyödyntäminen ja moniammatillinen yhteistyö ovat avainasemassa. 

Tällaiset tapahtumat ovat arvokkaita alustoja tiedon jakamiselle ja verkostoitumiselle, ja ne vahvistavat kansalaisyhteiskunnan ja  tutkijoiden välistä keskusteluyhteyttä. Olen kiitollinen siitä, että sain olla osa tätä päivää ja odotan innolla tulevia tilaisuuksia.

Security and Defence in the Baltic Sea Region

53724400470_684db1c2aa_k

 

Some of my thoughts on the ’Security and Defence in the Baltic Sea Region’ -conference: The Baltic sea is more secure than it has ever been.

Although NATO has made our regions safer than it’s ever been, we should not be complacent. The threat has not gone away as evidenced by the recent news of Russias unilateral intent to create confusion about the borders in the Baltic sea.

The US Ambassador Hickey reiterated the States continued support to the alliance. We hope that this support continues despite any future changes in the US administration.

Jessikka Aro gave a wonderful lecture on the methods of Russian information warfare. It is now more important than ever to educate our people on modern media literacy to combat any foreign attempts at influencing public opinion.

53724400455_e02c87c3e0_k

 

13:00 Introductory remarks

Sven Sakkov, Estonian Ambassador to Finland
Sirle Sööt, Chair, Estonian World Council, Association of Estonians in Sweden
Margus Tsahkna, Minister of Foreign Affairs of the Republic of Estonia (Livestream)

13:30 KEYNOTE

Douglas Hickey, US Ambassador to the Republic of Finland
Introduced by Tuuli-Emily Liivat, Global Estonian Youth Network

14:00 PANEL DISCUSSION: “NATO’s Role in Baltic Sea Region Security”

Martin Roger, Director-General for NATO and Trans-AtlanticRelations, Estonian Ministry of Foreign Affairs
Joakim Paasikivi, Lieutenant Colonel,Swedish Defence University
Andres Kasekamp, Professor of History, Chair of Estonian Studies,Munk School of Global Affairs, University of Toronto
Moderator Sven Sakkov, Estonian Ambassador to Finland

15:00 Coffee Break

15:30 KEYNOTE: “Russian Information Warfare as Security Threat”

Jessikka Aro, Finnish journalist and writer, author of “Putin’s World War. Russia’s Covert Operations to Destroy the West”

16:15 PANEL DISCUSSION: “Civil Preparedness and Disinformation”

Jay Janzen, Strategic Communications Director (J10) at NATO
Jakub Kalensky, Senior fellow, Atlantic Council Eurasia Centre, former Deputy Director of COI Hybrid Influence
Marko Mihkelson, Member of Estonian Parliament, Chair of Parliamentary Foreign Affairs Committee
Moderator Marcus Kolga, President, DisInfoWatch, Fellow McDonald Laurier Institute, Central and Eastern European Council in Canada

17:30 Closing Remarks

Ilona Kolberg, Network of Estonian Organisations in Finland
Märt Vesinurm, Network of Estonian Organisations in Finland

Conference moderator: Märt Vesinurm, Network of Estonian Organisations in Finland

Et ole oikeutettu tietyn näköiseen tai nimiseen lääkäriin.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Helsingin Sanomissa (HS 28.8.2023)

Sairaanhoitajana työskentelevän maahanmuuttajan poikana ja itsekin alalla toimivana maahanmuuttajana olen syvästi kiitollinen jokaiselle, joka päivittäin tekee töitä suomalaisten ihmisten terveyden eteen.

HELSINGIN SANOMAT kertoi äskettäin kahden maahanmuuttajataustaisen lääkärin työpaikallaan kokemasta rasismista. Toinen lääkäreistä on joutunut muun muassa kuuntelemaan potilaan maanittelua omalle vastaanotolleen. Lääkärit jopa itse osoittavat ymmärrystä potilaille sen osalta, että potilaat toivovat lääkärin kanssa yhteistä kieltä – siis siitä huolimatta, että kumpikin lääkäri on syntynyt Suomessa ja puhuu erinomaista suomen kieltä. Lääkärin kielitaito on siis oikeastaan täysin erillinen aihe.

On aivan käsittämätöntä, että samaan aikaan, kun suomalainen julkinen terveydenhuolto on jo vuosia kärsinyt pidentyvistä hoitojonoista, joku kuvittelee olevansa oikeutettu tietyn nimiseen, väriseen ja näköiseen lääkäriin. Jokaiselle tällaiselle potilaalle voinee osoittaa linkin yksityisen palveluntarjoajan nettisivuille, jossa voi rahaa vastaan valita juuri sellaisen lääkärin kuin itse haluaa.

Sairaanhoitajana työskentelevän maahanmuuttajan poikana ja itsekin alalla toimivana maahanmuuttajana olen syvästi kiitollinen jokaiselle, joka päivittäin tekee töitä suomalaisten ihmisten terveyden eteen. Eikä sitä todellakaan pitäisi palkita asiattomilla ja rasistisilla kommenteilla.

Märt Vesinurm

terveydenhuollon tuotantotalouden väitöskirjatutkija, maahanmuuttaja

Helsinki

Terveydenhuollossa keskitytään vääriin asioihin.

EDIT: Helsingin Sanomissa julkaistiin 12.7.2023 teemasta erinomainen haastattelu professori Kristiina Patjan kanssa. 

Terveydenhuollon resursseista – erityisesti hoitajien ja lääkärien riittämättömistä määristä – keskustellaan lehdissä vuodesta toiseen. Kasvavaa kysyntää perustellaan milloin väestön vanhenemisella, milloin nuorten mielenterveyskriisillä. Näitä suuria ongelmia yhtään vähättelemättä, yksi keskeinen tekijä on mielestäni saanut turhan vähän huomiota. Nimittäin merkittävä ja kasvava osa terveydenhuollon ammattilaisten työajasta kuluu nykyään ns. itseaiheutettuun kysyntään. Lääkärien työaika kuluu yhä enemmän esimerkiksi erilaisten lausuntojen kirjoittamiseen Kelalle sen sijaan, että se käytettäisiin suoraan potilastyöhön, jossa se tuottaisi eniten arvoa.

Tulevaisuudessa terveydenhuollon järjestäminen tulee vaatimaan yhä enemmän resursseja, ja viime kädessä on yhteiskunnan ja päättäjien vastuulla pohtia, haluammeko todella täyttää psykiatriemme työpöydät Kelan psykoterapialausunnoilla, jotka lähes kaikki hyväksytään joka tapauksessa, tai hoitajiemme ja yleislääkäriemme työpöydät sairaslomaa hakevilla flunssaisilla aikuisilla.

Märt Vesinurm

Terveydenhuollon tuotantotalouden väitöskirjatutkija

Kela-korvausten leikkauksen perustelut ontuvat.

Teksti on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa 17.03.2022.

Sanna Marinin (sd) hallitus ilmoitti valtavasta leikkauksesta yksityisen terveydenhoidon Kela-korvauksiin. Leikkaus vaikuttaa lyhytnäköiseltä ja sen perustelut ontuvat. Sosiaali- ja terveysministeriöstä todetaan, että aikaisempien leikkausten perusteella hallitus arvioi, ettei julkisen sektorin palveluiden kysyntä lisäänny leikkauksen johdosta (IL 14.3.). Tämä oletus on osoitettu vääräksi useasti, kun on tarkasteltu esimerkiksi suun terveydenhuollon Kela-korvausten leikkauksia vuosien saatossa. Vaikka hampaat on tällä kertaa jätetty leikkurin piiristä pois, voidaan näitä kokemuksia silti käyttää jonkinlaisena näyttönä leikkauksen mahdollisesta lopputulemasta.


Kela-korvaukset ovat olleet valtiolle suhteellisen edullinen keino ulkoistaa osa terveyspalveluista yksityisen sektorin tuotettavaksi niin, että ihmiset, jotka siihen kykenevät, maksavat myös itse palveluistaan. Mikäli julkisen sektorin palveluiden kysyntä kasvaa, täytyy hyvinvointialueille palkata lisää hoitohenkilöstöä tai lisätä tehokkuutta. Juuri niitä, jotka jo nyt raatavat yli tehokkuutensa kantokyvyn, pitäisi tehostaa entisestään, tai juuri niitä, joista on pulaa jo valmiiksi, pitäisi löytää lisää. Jo tämä yksinään saattaa hyvinkin tulla kalliimmaksi kuin mitä leikkauksilla säästetään. Jos henkilöstöä ei löydy ja tehokkuutta ei kyetä lisäämään, synnytetään jonoja, joissa tunnetusti terveyspalveluiden kysyntä kasvaa entisestään, kun oikea-aikaista hoitoa ei ole saatavilla.

Hallituksen leikkauksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Siispä laitan sormet ristiin ja hartaasti toivon, että tuo yksi oletus, jonka varassa hallituksen arvio makaa, todella pitää paikkansa.


Märt Vesinurm
terveydenhuollon tuotantotalouden väitöskirjatutkija
Helsinki

Terveyttä hinnalla millä hyvänsä?

Teksti on alun perin julkaistu Kapitaali -lehdessä 29/4/2022.

Mikä on sopiva hinta ihmishengestä? Onko se määrittelemättömän arvokas vai voidaanko sille laittaa hintalappu? Entä jos keskustellaan terveydestä? Kuinka paljon terveys saa maksaa ja mihin asti yhteiskunta on vastuussa terveyden tuottamisesta? Entä jos toisen terveys on toisilta pois? Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohditaan, kun poliitikot ja virkamiehet tekevät lainsäädäntöä sosiaali- ja terveyspalveluista, eikä yhtä selvää vastausta ole ainakaan toistaiseksi vielä löydetty.

Koronapandemia toi mukanaan mielenkiintoisen retoriikan yhteiskuntaan: jokainen ihmishenki on korvaamaton. Tätä mantraa toistettiin sekä eduskunnan suuressa salissa että sanomalehtien uutis- ja mielipidepalstoilla. Pandemia sysäsi päättäjät kertaheitolla ennennäkemättömään tilanteeseen, jossa tietoon perustuvia päätöksiä oli vaikea tehdä. Yhteiskunta asetettiin rankalla kädellä sulkutilaan viruksen aiheuttamien vaarojen ehkäisemiseksi, kuitenkin niin, ettei sulkutoimien vaikutuksia arvioitu kunnolla1. Näitä toimia on helppo perustella tunteella: tietysti viruskuolemia täytyy ehkäistä ihan sama mitä se maksaisi ja vaikka rajoitustoimen lisäisivät vähemmän akuutteja vaivoja, kuten mielenterveysongelmia. Eihän tässä nyt ole mitään ihmeellistä. Vai onko?

Tarkastellaan ongelmaa toisesta näkökulmasta. Kun uusia lääkkeitä tuodaan Suomen markkinoille, viranomaiset arvioivat ovatko lääkkeen hyödyt riittävän suuret, jotta mahdolliset haitat ovat perusteltuja. Kun viranomaiset tekevät päätöksiä siitä, tulevatko nämä lääkkeet Kela-korvauksen piiriin tai esimerkiksi sairaaloissa saataville, pohditaan, onko lääkkeen hinta perusteltavissa hyötyihin nähden2. Lääkkeen hyötyä voi olla vaikea mitata, mutta erilaisia mittareita on tuotettu tieteellisessä kirjallisuudessa arvioinnin tueksi. Eräs monien toimijoiden hyödyntämä mittari on laatukorjatut elinvuodet eli ”Quality-adjusted life years (QALY)”3. Yleisesti arviot perustuvat kokonaisharkintaan, eikä Suomessa ole yksittäistä hintakattoa sille, kuinka paljon yksi laatukorjattu elinvuosi saa maksaa. Eräänlaisena standardina pidetään usein kuitenkin Iso-Britannian National Health Service (NHS) ohjeistusta siitä, että yksi laatukorjattu elinvuosi saisi maksaa enintään noin 30 000 puntaa eli noin 36 000 euroa4. Itseasiassa, meillä on siis keinoja laittaa elämälle hintalappu, eikä retoriikka ”korvaamattomasta ihmishengestä” aivan pidä paikkaansa.

QALYa sekä muita vastaavia mittareita voidaan kritisoida monesta näkökulmasta eivätkä ne ole läheskään täydellisiä. Tästä huolimatta, paremman puutteessa, niillä on keskeinen rooli toimivan hyvinvointiyhteiskunnan johtamisessa. Nimittäin, kuten lähes aina taloustieteessä, myös terveydenhuollossa vallitsee resurssien niukkuus, joka täytyy ottaa huomioon, kun halutaan tuottaa mahdollisimman paljon terveyttä mahdollisimman vähillä resursseilla. Siispä meillä täytyy olla tapoja päättää mitä, missä ja milloin hoidamme ja mitä emme hoida. Terveydenhuollossa on harjoitettava priorisointia5.

Avoin priorisointi terveydenhuollossa5 tarkoittaisi pähkinänkuoressa sitä, että meillä olisi yhdessä sovittuja kriteereitä, joiden pohjalta rajalliset resurssit kohdennetaan niin että niillä saadaan mahdollisimman paljon hyvää (terveyttä) aikaiseksi. Toisinaan tämä voi myös tarkoittaa, että joku priorisoidaan hoidon ulkopuolelle. Ajatus voi olla epämiellyttävä, mutta siitäkin huolimatta se on tarpeellinen. Priorisoinnissa ei ole pohjimmiltaan mitään uutta. Järjestelmässämme on aina jouduttu tekemään priorisointeja, mutta tällä hetkellä sitä tehdään usein näkymättömästi. Tämä näkymättömyys pitää omatuntomme puhtaana, mutta samalla heikentää mahdollisuuksia julkiseen keskusteluun resurssien uudelleenpriorisoinnista. Usein poliitikot voivatkin vain todeta, että kaikki hoidetaan, maksoi mitä maksoi, vaikka totuus on usein jotain täysin muuta. 

Miksi tämän pitäisi kiinnostaa taloustieteen opiskelijoita? Ministeriöt ovat täynnä taloustieteilijöitä, jotka tekevät töitä juuri tällaisten teemojen parissa. Samoin uskon, että moni nykyinen opiskelijamme tulee tulevaisuudessa työskentelemään sosiaali- ja terveydenhuollon parissa. Me taloustieteilijät olemmekin varmasti hyvin keskeisessä roolissa luomassa tulevaisuuden soten priorisointikriteereitä ja varmistamassa, että hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä myös tulevina vuosikymmeninä. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä on täynnä valtavan mielenkiintoisia tehtäviä, jotka tarjoavat varmasti haasteita ja kehittymismahdollisuuksia.

No entäs sitten ne koronarajoitukset? Moni vannoo rajoitusten nimeen ja uskoo niiden pelastaneen meidät valtavalta katastrofilta. Toiset kritisoivat rajoituksia rankalla kädellä syyttäen niitä yhteiskuntamme lamaannuttamisesta ja esimerkiksi mielenterveysongelmien räjähdysmäisestä lisäämisestä ilman hyviä perusteluja. Totuus on kuitenkin se, että emme vielä voi olla täysin varma olivatko rajoitukset perusteltuja vaiko eivät. Laajoja ja systeemisiä vaikuttavuusarviointeja ei rajoituksista juurikaan tehty1 ja THL:n ennusteet ja niiden parametrit pidettiin piilossa julkisuudelta (toisin, kuin esimerkiksi Norjassa6). Näitä kysymyksiä puretaan varmasti vielä monien vuosien päästä, mutta siihen asti paras vastaus kysymykseen siitä, olivatko rajoitukset kustannusvaikuttavia, löytyy savolaisesta sananlaskusta: Suottapi olla, että oli, suottapi olla ettei ollukkaa.

Lähteet:

[1] Niemi, L. (2022). THL:n Mika Salminen arvostelee koronakriisin hoitoa: Johtoa ei olisi pitänyt keskittää STM:lle ja tavoite vähentää tartuntatapauksia rokotteilla oli virhe. Helsingin Sanomat, 5.2.2022. Saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008580294.html. Haettu 4.4.2022.

[2] Pelkonen, L. (2011). Miten lääke pääsee korvausjärjestelmään?. Sic!, 2/2011. Saatavissa: https://sic.fimea.fi/miten_laake_paasee_korvausjarjestelmaan. Haettu 4.4.2022.

[3] Räsänen, P., Roine, E., Sintonen, H., Semberg-Konttinen, V., Ryynänen, OP., & Roine, R. (2006). Use of quality-adjusted life years for the estimation of effectiveness of health care: A systematic review. International Journal of Technology Assessment in Health Care, 22(2), 235-241. 

[4] McGabe, C., Claxton, K., & Culyer, A.J. (2008). The NICE cost-effectiveness threshold: what it is and what that means. Pharmacoeconomics, 26(9), 733-744. doi: 10.2165/00019053-200826090-00004.

[5] Torkki, P., Patja, K., Gehrmann, K., Vanhala, A., Ojanen, T., Ignatius, E., Kousa, I., Ranta, J., & Leskelä, RL. (2022). Terveydenhuollon priorisointia tulee kehittää avoimempaan suuntaan. Policy brief 2022:11. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta.

[6] De Blasio, B.F., White, R.A., Palomares, A.D-L., Grøneng, G.M., Lindstrøm, J.C., Osnes, M.N., Di Ruscio, F., Kristoffersen, A.B., & Isaksson, G.Ø. (2020). Coronavirus modelling at the NIPH. Saatavissa: https://www.fhi.no/en/id/infectious-diseases/coronavirus/coronavirus-modelling-at-the-niph-fhi/. Haettu 4.4.2022.

Hoitajien ahdinko kiihdyttää terveydenhuoltomme romahtamista.

 

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kipuillut jo pitkään kasvavan palvelutarpeen kanssa. Elämme yhä pidempään ja osaamme hoitaa yhä monimutkaisempia tauteja, mikä johtaa siihen, että terveyskeskuksen ovella kolkuttaa vuosi vuodelta enemmän ihmisiä.

Samaan aikaan, kun järjestelmä kipuilee, vaatii valtio yhä enemmän. Tästä toimii erinomaisena esimerkkinä viimeaikoina esillä ollut hoitajamitoitus (HS 29.8.). Juuri hoitajamitoitus on erinomainen esimerkki siitä, kuinka Suomen poliittinen johto on jo pitkään ollut kykenemätön priorisoimaan. Kansa tuskin on erimielinen siitä, että laadukkaampi hoito mummille on kannatettava asia. Samoin enemmistö on vakaasti sitä mieltä, että hoitajat ansaitsevat paremmat työolot ja reilun palkan. Niin minäkin. Kuitenkaan juuri kukaan ei ole valmis nimeämään niitä palveluita, joista olisimme valmiita luopumaan, jotta tämä olisi mahdollista.

Suomen valtio ottaa tänä vuonna lisää lainaa noin 8 miljardia euroa (HS 1.9.). Samaan aikaan korot jatkavat nousuaan ja talouskasvua ei ole näkyvissä. Suomi köyhtyy kovaa vauhtia ja jokaisen olisi tärkeä ymmärtää, että lopulta se tulee tarkoittamaan pois priorisointia. Voimme tehdä valinnat itse tai antaa tilanteet kriisiytyä.

Ja näin meillä on jo hyvin vaikean tilanteen resepti kasassa: palvelujen kasvava kysyntä, tiukentuvat vaatimukset ja pienenevä kassa. Viimeiset pari viikkoa kuitenkin pahentavat tilannetta entisestään. Hallitus sääti uuden potilasturvallisuuslain (HS 19.9.), joka merkittävästi kaventaa hoitohenkilökunnan oikeuksia. Vaikka laki koskeekin ”vain” suojelutyötä, on julkisuudessa kiertävä mielikuva aivan toinen. Sosiaalinen media on täynnä meemejä hoitajia väkisin töihin vievistä poliiseista ja kadut täynnä vihaisia hoitajia. Ja syystä. Ja tämän kaiken seurauksen sairaanhoitaja äitini tiivisti hyvin: ”Kuka hemmetti haluaa enää ikinä kouluttautua tälle alalle, en suosittelisi kellekään”. Ja näin on syntynyt vielä uusi haaste: kiihtyvä tarjonnan väheneminen. Olen varma, että viimeaikaisten kohujen johdosta hoitajia tulee olemaan tulevaisuudessa vielä enemmän vähenevissä määrin, kuin ennen osattiin odottaa. Terveydenhuoltojärjestelmämme puolestaan tulee kriisiytymään yhä nopeammin ja useammin.

Hoitajat ovat epäreilusti joutuneet tämän kaiken keskelle. Valtio vaatii heiltä yhä enemmän, terveysaseman odotustilat pakkautuvat vuosi vuodelta tiiviimmin, eikä lähteneen kolleegan virkaa ei saada täytettyä. Ja kun tämän kaiken jälkeen tullaan pyytämään reiluja palkankorotuksia, pitää niitä mennä vaatimaan kaduille kylttien kanssa, koska tyhjästä mahdotonta nyhjästä.

Loppujen lopuksi on tämä ongelma lähtöisin poliittisen johdon kykenemättömyydestä priorisoida. Kun raha ja hoitohenkilökunta vähenee, ei voida kansalle enää luvata samanlaista palvelua kuin vuosia sitten, kun tilanne oli toinen. Ja tähän kaivataan muutosta nyt, eikä huomenna.

Märt Vesinurm

Terveydenhuollon tuotantotalouden väitöskirjatutkija

Modelling Dual Market Healthcare Sectors – A Systemic Perspective Applying the CIMO Framework

 

Original release about my master’s thesis on LinkedIn. Master’s Thesis available on AaltoDoc and the scientific article based on the analysis is published in Yhteiskuntapolitiikka -journal here.

Building contextual evidence for the basis of better decision making is a cornerstone of good policy making. It is known that policy interventions in healthcare are reliant on the contextual setting of the intervention. Dual market healthcare sectors make up one such interesting context. These sectors of healthcare are characterized by a heavy reliance on both public and private service production. In Finland, these sectors include for example, dental care, mental health, and elderly care. I propose a theoretical model that can be used to model the outcomes of policy interventions in a dual market healthcare sector. 

Using the Context-Intervention-Mechanism-Outcome (CIMO) framework, I studied the Finnish dental care sector during the years 2010-2016 in Espoo, Helsinki, and Oulu. This exploratory registry study included a dataset of 17,111,625 dental operations and enveloped two interesting policy interventions. During the years 2015 and 2016 the average reimbursement of private dental care operations was cut from 33 % to 25 % and 15 % respectively. 

The mechanisms at work and the outcomes produced develop within differing timespans and examining changes in data within one calendar year is not sufficient to conclude how an intervention has affected the entire system. After the intervention of 2015, the out-of-pocket payments increased in the private sector, yet no significant changes were observed in any other metrics. The public sector, however, showed an increase in capacity, in patients treated and in productivity.

After the intervention of 2016, the private sector out-of-pocket payments increased further, this time resulting in a significant reduction in patients treated, in capacity, in operations produced, and in productivity. This time, however, the public sector did not seem capable of handling the new inflow of patients. Only a small increase was observed in patients treated in the public sector. In addition, a reduction in capacity and a no significant change in productivity were observed. Thus, the data would lead to the conclusion that the intervention of 2015 activated any slack and additional capacity available leading to a tipping point in 2016, after which the public sector could not receive the inflow of new patients anymore.

In summary, when conducting policy interventions in a dual market healthcare sector, a systemic perspective should be adopted. It is no sufficient to study only one sector within the entire system since changes in one significantly affect the other. To model these relationships and monitor the success of policy interventions I propose a theoretical model and guidelines for intervention monitoring in my master’s thesis “Building Contextual Evidence for Outcomes of Policy Interventions in Healthcare: A Case Study of the Finnish Dental Care Sector.”