Hoitajien ahdinko kiihdyttää terveydenhuoltomme romahtamista.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kipuillut jo pitkään kasvavan palvelutarpeen kanssa. Elämme yhä pidempään ja osaamme hoitaa yhä monimutkaisempia tauteja, mikä johtaa siihen, että terveyskeskuksen ovella kolkuttaa vuosi vuodelta enemmän ihmisiä.

Samaan aikaan, kun järjestelmä kipuilee, vaatii valtio yhä enemmän. Tästä toimii erinomaisena esimerkkinä viimeaikoina esillä ollut hoitajamitoitus (HS 29.8.). Juuri hoitajamitoitus on erinomainen esimerkki siitä, kuinka Suomen poliittinen johto on jo pitkään ollut kykenemätön priorisoimaan. Kansa tuskin on erimielinen siitä, että laadukkaampi hoito mummille on kannatettava asia. Samoin enemmistö on vakaasti sitä mieltä, että hoitajat ansaitsevat paremmat työolot ja reilun palkan. Niin minäkin. Kuitenkaan juuri kukaan ei ole valmis nimeämään niitä palveluita, joista olisimme valmiita luopumaan, jotta tämä olisi mahdollista.

Suomen valtio ottaa tänä vuonna lisää lainaa noin 8 miljardia euroa (HS 1.9.). Samaan aikaan korot jatkavat nousuaan ja talouskasvua ei ole näkyvissä. Suomi köyhtyy kovaa vauhtia ja jokaisen olisi tärkeä ymmärtää, että lopulta se tulee tarkoittamaan pois priorisointia. Voimme tehdä valinnat itse tai antaa tilanteet kriisiytyä.

Ja näin meillä on jo hyvin vaikean tilanteen resepti kasassa: palvelujen kasvava kysyntä, tiukentuvat vaatimukset ja pienenevä kassa. Viimeiset pari viikkoa kuitenkin pahentavat tilannetta entisestään. Hallitus sääti uuden potilasturvallisuuslain (HS 19.9.), joka merkittävästi kaventaa hoitohenkilökunnan oikeuksia. Vaikka laki koskeekin ”vain” suojelutyötä, on julkisuudessa kiertävä mielikuva aivan toinen. Sosiaalinen media on täynnä meemejä hoitajia väkisin töihin vievistä poliiseista ja kadut täynnä vihaisia hoitajia. Ja syystä. Ja tämän kaiken seurauksen sairaanhoitaja äitini tiivisti hyvin: ”Kuka hemmetti haluaa enää ikinä kouluttautua tälle alalle, en suosittelisi kellekään”. Ja näin on syntynyt vielä uusi haaste: kiihtyvä tarjonnan väheneminen. Olen varma, että viimeaikaisten kohujen johdosta hoitajia tulee olemaan tulevaisuudessa vielä enemmän vähenevissä määrin, kuin ennen osattiin odottaa. Terveydenhuoltojärjestelmämme puolestaan tulee kriisiytymään yhä nopeammin ja useammin.

Hoitajat ovat epäreilusti joutuneet tämän kaiken keskelle. Valtio vaatii heiltä yhä enemmän, terveysaseman odotustilat pakkautuvat vuosi vuodelta tiiviimmin, eikä lähteneen kolleegan virkaa ei saada täytettyä. Ja kun tämän kaiken jälkeen tullaan pyytämään reiluja palkankorotuksia, pitää niitä mennä vaatimaan kaduille kylttien kanssa, koska tyhjästä mahdotonta nyhjästä.

Loppujen lopuksi on tämä ongelma lähtöisin poliittisen johdon kykenemättömyydestä priorisoida. Kun raha ja hoitohenkilökunta vähenee, ei voida kansalle enää luvata samanlaista palvelua kuin vuosia sitten, kun tilanne oli toinen. Ja tähän kaivataan muutosta nyt, eikä huomenna.

Märt Vesinurm

Terveydenhuollon tuotantotalouden väitöskirjatutkija